On turha keskittyä niihin asioihin, joita ei voi tehdä. Tottakai lakia on noudatettava, eikä esimerkiksi rynnättävä ryöstämään pankkia, jos itseltä sattuu rahat loppumaan. Mutta tiettyjen rajojen sisällä kaikki on mahdollista.
Jos minä nyt haluan alkaa kuvanveistäjäksi, voin hakeutua esimerkiksi johonkin kuvataidekouluun. Tai jos tahdon olla laulaja, voin ottaa laulutunteja, ja kehittää taitojani. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että minusta tulisi superstara, tai että voisin elättää itseni pelkästään laulamisella. Ei, sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa vain sitä, että voin toteuttaa itseäni. Haaveille vain taivas on rajana, eikä välttämättä sekään. Kaikki on mahdollista niin kauan kuin jaksaa uskoa itseensä ja haaveisiinsa. Tottakai on haaveita ja unelmia, jotka ovat kertakaikkiaan niin mahdottomia, että ne täytyy jättää pelkästään haaveen tasolle. Mikään ei kuitenkaan estä haaveilemasta, eihän.
Joku (kukahan?) voisi miettiä, että mitähän paskaa minä taas kirjoittelen. Kun kirjoittaa vaan puhtaasta inspiraatiosta ja puhtaasti omista ajatuksista, saattaa syntyä ihan mitä vain. Jonkun mielestä se on täyttä paskaa, ja jonkun toisen mielestä siinä on ehkä jokin sisältö. Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Minä kuitenkin kirjoitan siksi, koska haluan. Koska minä voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti