Virpi Kuitunen, Virpi Kuitunen ja vielä kerran Virpi Kuitunen. Selittelyä taas selittelyn perään. Onhan se toki harmillista jos huippukunnossa oleva hiihtäjä kaatuu kesken kilpailun, ja koko kisa menee sen takia pieleen. Tosin, kuinka moni mitalista haaveileva, huipputason hiihtäjä kaatuu arvokisassa. Vahinkoja tietysti sattuu joskus meille kaikille. Kuitusen ura on mennyt alaspäin huomattavasti sen jälkeen kun hän alkoi viihtyä Jari Sarasvuon seurassa. Tai ehkä vain kuvittelen. Onhan Kuitusella toki jo takanaan monia kilpailuja, joten on ymmärrettävää jos kiinnostus hiihtoa kohtaan alkaa hiipumaan.
Mutta nyt ovat Vancouverin talviolympialaiset sitten vihdoinkin ohi. Itse en erityisemmin viitsinyt seurata kisoja, lähinnä Suomen lätkämatseja tuli katsottua. Suomen mitalisaalis jäi huomattavasti pienemmäksi kuin mitä alun perin olin veikkailtu, mikä ei mielestäni ole yllätys. Onneksi sentään saimme ne neljä pronssista ja yhden hopeisen mitalin, emmekä jääneet nollille. Jääkiekossa Suomi loisti, mikä oli mieletöntä. Hienoa, että saimme jääkiekosta kaksi pronssimitalia. Ruotsin ”saavutuksiin” jääkiekon osalta olin pettynyt. Miten ihmeessä Slovakia saattoi pudottaa Ruotsin jatkosta. En olisi ikinä uskonut, että niin voisi käydä. Suomi vs. Ruotsi mitalipeli olisi ollut mielenkiintoista katseltavaa. Mutta turha sitä on enää tässä vaiheessa miettiä. Seuraavat olympiatason mitalipelit nähdään sitten neljän vuoden päästä Venäjällä. Saa nähdä, kuinka rakas naapurimaamme hoitaa talviolympialaisten isännöinnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti