Mediassakin vilahtaa tuon tuosta homoja, lesboja, transuja. Jopa Imatralainen kirkkoherra meni ja korjasi sukupuolensa miehestä naiseksi. Tätähän moni paheksui ja jopa erosi kirkosta ko. asian takia. En lähde asiaa sen kummemmin spekuloimaan, koska itselläni ei ole asiaan oikeastaan mitään sanottavaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Mutta vielä asiaa siitä rakkaudesta, onhan se niin ihana asia, joka ainakin toivonmukaan koskettaa meitä kaikkia jossakin elämänvaiheessa. Miehen ja naisen välinen rakkaus on se yleisin rakkaus.Sateenkaari-ihmiset ovat vähemmistö. Monesti kuitenkin, varsinkin lesbopareissa, huomaa sen, että toinen on jollaintapaa se "mies" ja toinen taas nainen. Mistähän tämä johtuu. Jos itse rakastuisin naiseen, niin rakastuisin aivan varmasti naiselliseen ihanaan naiseen. Ja jos taas rakastuisin mieheen, silloin rakastuisin "tosimieheen". Makunsa kullakin, eikä makuasioista voi kiistellä.
Olisi mielenkiintoista seurata joskus vaikka kokonainen päivä, miten ihmiset nykyään todellisuudessa reagoivat, kun näkevät homo-tai lesbopariskunnan, tai vaikka transun. Tuijottavatko he vai eivätkö reagoi mitenkään. Jotenkin en ainakaan jaksa uskoa, että pariskunta saisi yhtään enempää katseita kuin tavallinen heteropariskuntakaan. Tietysti joillakin pienillä paikkakunnilla asia voi olla toisin.
Kaikkien kukkien on kuitenkin annettava vapaasti kukkia. On varmasti vaikeaa ja raskasta salata omaa seksuaalista suuntautumistaan, ja näytellä jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Jokainen meistä haluaisin olla onnellinen ja löytää rinnalleen sopivan ihmisen. Mutta kuinka tämä on mahdollista, jos täytyy salailla ja piilotella. Jotkut miehet ja naiset elävätkin kulissisuhteissa, koska eivät kehtaa paljastaa todellista seksuaalista suuntautumistaan. Tilanne onkin varmasti haastava, jos jo kypsemmän iän saavuttanut tajuaa, ettei se oma vaimo tai mies olekaan se, jonka kanssa haluaa olla. Päässä pyörii useita kysymyksiä. Mitä tapahtuu lapsille, jos äiti jättää isän ja ryhtyy suhteeseen toisen naisen kanssa. Monimutkainen tilanne. Jokainen toimii tavallaan, mutta itse uskon, että lapset ovat sopeutuvaisia. Paljon sopeutuvaisempia kuin aikuiset. Siksi kenenkään ei pelkästään sen syyn takia tulisi yrittää mahduttaa itseään johonkin muottiin, johon ei oikeasti kuulu. Ja tottahan on, että joku ei varmasti halua myöntää edes itselleen, että onkin homoseksuaali. Mutta se on heidän valintansa. Jokainen tekee omat valintansa ja on vastuussa niistä. Rakkaudesta ja onnellisuudesta ei silti tulisi tinkiä. Elämä on kuitenkin lyhyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti