Nuorten syömishäiriöistä.

Syömishäiriöistä puhutaan paljon mediassa jne. Miksi ne kuitenkin kaikesta huolimatta lisääntyvät entisestään ja nuoret (useimmiten tytöt/naiset) ovat entistä huolestuneempia omasta ulkonäöstään. Voisiko sillä, että syömishäiriöistä puhutaan niin paljon, olla vaikutusta siihen, miksi ne myös yleistyvät. Monimutkaista. Toivottavasti jonain päivänä löytyy ratkaisu siihenkin pulmaan.

Anoreksi, bulimia, ortoreksia ja BED eli ahmimishäiriö ovat kaikki vakavia syömishäiriöitä. Anorektikolla on sairaalloinen halu laihtua, ja hän tekeekin mitä vain laihtuakseen. Bulimiaa sairastava ahmii ruokaa, ja usein sen jälkeen oksentaa. Ortorektikolla on pakkomielle terveelliseen ruokavalioon ja ahmimishäiriötä sairastava ahmii ruokaa, yrittää peitellä syömistään. Ahmimiskohtaukset ovat hallitsemattomia ja niihin liittyy myös häpeän tunnetta.

Kaikki syömishäiriöitä sairastavat ovat kuitenkin vain ihmisiä. Ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Syömishäiriöstä parantuminen on monimutkainen ja vaikea prosessi, varsinkis jos tauti on edennyt pitkälle. Sairastuneilla ei yleensä ainakaan aluksi ole halua edes parantua, koska he eivät tajua olevansa sairaita. Tottakai poikkeuksiakin löytyy. Nuoren vanhemmat ja muut läheiset ovat tärkeässä roolissa, jotta paranemisprosessi saadaan alkuun. Tilaanteeseen tulisi pyrkiä vaikuttamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Se voi olla vaikeaa, koska usein nuoret piilottelevat sairauttaan. Vanhempien tulee tarkkailla lapsiaan ja tukea heitä. Varmasti vanhempien oma itsetunto ja suhtautuminen ruokaan, heijastuvat myös kasvavaan nuoreen. Jos jompikumpi vanhemmista on jatkuvasti laihduttamassa ja jojoilee painonsa kanssa, tai laskee pakkomielteisesti kaloreita, on sillä vaikutusta myös nuoreen, koska he katsovat mallia vanhemmistaan.

Syömishäiriösta paraneminen on vaikeaa ja kestää pitkään, mutta mahdotonta se ei todellakaan ole. Alku on hankala, mutta kun siitä pääsee yli, kaikki alkaa helpottua. Jokaisella on oikeus nauttia elämästään ilman elämää huomattavasti rajoittavia tekijöitä. Elämästä tulee huomattavan yksipuolista, jos se pyörii vain ruuan ja painonhallinnan ympärillä. Kaloreiden laskeminenkin on turhaa, ellei ole oikeasti (painotan oikeasti) ylipainoinen, niin että laihtuminen on ainut keino säilyttää oma terveytensä. Jos ihminen syö ja liikkuu normaalisti, ei hänellä ole mitään syytä laskea kaloireita. Normaali syöminen siis tarkoittaa sitä, että syö säännöllisesti ja monipuolisesti, eikä ahda itseään kerralla täyteen. Kasvikset ja hedelmät sopivat loistavasti välipalaksi. Ja liikuntaa kun harrastaa sen 30min päivässä, ovat pienet herkuttelutkin sallittuja silloin tällöin. Nautitaan elämästä, eikä tehdä siitä liian rajoittunutta ja hankalaa.